Tekninen kiipeily

Tekninen kiipeily tarkoittaa kiipeilyä kallioilla ja vuorilla tavalla, jossa varmistusvälineitä käytetään normaalin varmistamisen lisäksi etenemiseen eli käsi- ja jalkaotteina. Tämä erotuksena vapaakiipeilystä, jossa varmistusvälineitä käytetään ainoastaan kiipeämisen varmistamiseen.

Kalliokiipeilijälle tekninen kiipeily tuo mahdollisuuden jatkaa kiipeilykautta jopa talveen, sillä teknistä voi harrastaa vuodenajasta riippumatta.
Missä sitten voi teknoilla? Suomen kiipeilyliitto ohjeistaa, että kaikki ne reitit, jotka on vapaasti noust, on teknoajalta kielletty. Tämä siksi, että hakojen hakkaaminen kuluttaa kalliota ja muuttaa reitin vaikeusastetta. Varsin hyvin tekniseen kiipeilyyn sopiviksi on havaittu esim. Pirunkirkko Heinolasta itään ja Porlammin Silitysrauta.

Mistä sitten tietää, sopiiko kallio tekniseen vai vapaakiipeilyyn? Kokenut kiipeilijä pystyy määrittelemään kallion “käyttötarkoituksen” ottamalla huomioon seinämän rakenteen ja jyrkkyyden erilaisine nousulinjoineen. Useasti kapeat hiushalkeamat, ja katoissa olevat halkeamat, jotka ovat jääneet vapaakiipeilijöiltä nousematta, voi valloittaa teknisesti.
Hyvää kiilankäyttöharjoitusta on vapaakiipeilyreittien kiipeäminen teknisesti. Kokeilepa Olhavan Ruotsalaisten reitin tai Rollareiden Rock Vandalin kiipeämistä talvella käyttäen yksinomaan kiiloja ja frendejä. Näissä tilanteissa on aina varottava vapaakiipeilyotteiden rikkomista. Lisäksi tekninen kiipeily on erinomaista harjoittelua kallio- ja vuorikiipeilyä varten opettelemalla varmistusten ja muiden välineiden käyttöä. On hyvä taitaa teknisen saloja esim. pitkällä reitillä huonon sään yllättäessä.

Varmistaminen teknisessä kiipeilyssä

Normaalisti kakkonen varmistaa teknisessä liidaajaa samalla tavalla, kuin vapaakiipeilyssä, mutta kun eteneminen yleensä on kovin hidasta vapaaseen verrattuna ( vaikeaan tekniseen köydenpituuteen saattaakulua kokonainen talvipäivä), niin helppo tapa toimia on laittamalla yläköysi ja varmistamalla nousukahvalla köyteen. ( Kovapäisimmät harrastavat ns. teknosooloamista, jossa liidausköyden alapää kiinnitetään reitin alkuun tukevasti ja yhdistetään Grigri valjaista köyteen. Tämä tapa EI OLE suositeltava )

Teknisen varusteista

Perusvarustukseen tarvitaan halkeamareiteille sopiva kalliokiipeilyn liidaussatsi, sekä kaksi narutikasta( oikeammin 5- puolaista nauhatikasta), kaksi daisy chainia ( 120 senttinen nauhalenkki, joka on ommeltu yhteen 10 sentin välein), fiffikoukku, sulkurenkaita ja hakoja sekä teknisen vasara. Vaikeammilla reiteillä tarvitaan lisäksi erilaisia mikrokiiloja, skyhookit ( eri kokoisia teräksisiä koukkuja, joilla voi riippua pienissä kallion nystyröissä), copperheadit (vaijerisilmukan päässä olevia pieniä kuparimöykkyjä, joita hakataan vasaralla pieniin halkeamiin tai syvennyksiin), crack`n upit, rurpit (pieniä hakoja) ym. Toisinaan joutuu hakkaamaan pikkukiiloja halkeamaan vasaralla, ja on selvää, että niitä ei sen jälkeen saa käyttää enää vapaakiipeilyssä. Teknisessä kiipeilyssä valjaat, köydet ja varmistusvälineet joutuvat koville niissä olosuhteissa, joissa toimitaan.. kosteus, kylmyys ja lika yhdessä. Tästä johtuen pitemmän päälle on järkevää omistaa kahdet varusteet. Toiset vapaakiipeilyyn ja toiset tekniseen kiipeilyyn.

Toimiminen teknisessä kiipeilyssä

Liidaaja asettaa kallion halkeamaan kiilan, haan tai frendin, ripustaa siihen narutikkaan, kiipeää narutikasta pitkin niin ylös, kuin voi, kiinnittää itsensä valjaista fiffikoukulla daisy chainiin, joka myös on kiinni narutikkaan yläpäässä. Sitten hän laittaa uuden kiilan taas niin ylös, kuin yltää, vetää alhaalla apunarusta riippuvan toisen narutikkaan luokseen, klippaa sen kiilaan, astuu sen varaan, irroittaa edellisen narutikkaan ( joka jää riippumaan alapuolelle apunarusta) , ottaa kiilan mukaan, kiipeää taas ylös,pistää fiffin kiinni daisyyn ,,jne. Noin kolmen metrin välein laitetaan liidausköyteen välivarmistukseksi kiila kuten vapaakiipeilyn liidauksessakin. Vasara on kiinnitettynä pitkällä narulla valjaisiin, jottei se pääse putoamaan.

Teknisen vaikeusasteista

Suomessa käytetään kansainvälistä A- vaikeusasteikkoa. A0 tarkoittaa, että varmistusta käytetään käsi- ja / tai jalkaotteena, mutta jalkalenkkien käyttö ei ole välttämätöntä. A1 : ssä pärjää pärjää yhdellä jalkalenkillä. A2: ssa niitä kannattaa olla kaksi ja varmistukset on vielä suhteellisen helppo asettaa luotettavasti paikoilleen mahdollisen putoamisen jäädessä lyhyeksi. Tästä eteenpäin voidaan vaikeusastetta tarkentaa plussalla luotettavien varmistusten välimatkojen ja putoamismatkojen pidetessä. A5:ssä on mahdollista, että liidaajan pudotessa KAIKKI hänen asettamansa varmistukset irtoavat vetoketjumaisesti koko köydenpituudelta. Niinpä yhden köydenpituuden mittaisilla reiteillä tästä seuraa todennäköisesti kuolema. Vaikeusasteet ovatkin kehittyneet suurten seinien valloittajien toimesta: siellä kun on mahdollista pudota köyteen alas ohi varmistajan.
Pikku kallioillamme , joilla liidaaja on aina onnistunut olemaan putoamatta muutamia metrejä enempää, ei toistaiseksi ole reittiä kyetty arvioimaan sen riskialttiuden ( isojen lentojen mahdollisuuden) pohjalta, vaan pelkästään arvioimalla luotettavien varmistusten laittamisen vaikeutta.

Joitakin reittiklassikoita
Sipoossa, Artjärvellä, Rossin Rinteellä ja Porlammilla kiipeiltiin teknisesti jo 60- luvulla Matti Jokisen ja kumppaneiden toimesta, mutta seuraavassa kuitenkin 90- luvun alun satoa.
Heart of Stone A3+, Olhava. J. Kurvinen/ M. Tolvanen. Stradarottasektorilla rannassa ison lohkareen mantereen puolella ulkoneva halkeama.
Nimetön A2+, Olhava. M. Seppänen/ K. Poti. Los Capitanoksen vasemmalla puolella.
Evil Technodevil A2, Pirunkirkko. K. Poti. Seurataan ” alttarilta” lähtevää halkeamaa vasemmalle ylös kaatuneelle puulle.
For Your Ice Only A2+, Pirunkirkko. K. Poti. Alttarista parikymmentä metriä oikealle suoraan ylös halkeamaa.
Äti Hätii A2, Pirunkirkko. I. Pajarinen. Edelliset yhdistävä poikkikulku.
Krapulan Korvike A2+, Falkberget. J. Kurvinen/ K. Poti. Halkeamalinja kallion oikeassa reunassa.
Rautapiha A2+, Hollolan Havukallio. K. poti. Kallion oikeanpuoleisin halkeamareitti.
Lepopäivän ratoksi A2, Hollolan havukallio. J. Kurvinen/ K. Poti. Haloon vasemmalta puolelta ylös, sitten isolta hyllyltä halkeamasysteemiä kallion laelle.
Sä Töppäsit A2+ Porlampi. K. poti. Lähtö Silitysraudan edessä kasvavan puun oikealta puolelta isolle vaakahalkeamalle, sitten kapeaa halkeamaa seuraten oikealle ylös kallion laelle.
A- oikeus A3+, Porlampi, K. Poti. Sama lähtö ( ja loppu) kuin edellisessä, sitten poikkikulku oikealle
Nimetön A2, M. Nugent ja P. Vihavainen. Puun kohdalla olevasta leveästä halkeamasta seuraava halkeama vasemmalle.