Kiipeilyvarusteet seinäkiipeilyyn

Tossut
Kiipeilyssä kengillä on merkittävä osuus. Vaikeimpia reittejä on mahdoton päästä vääränlaisissa jalkineissa.
Kiipeilytossut ovat matalat sisäpelitossun kaltaiset kengät. Niiden pohja on sileää, erittäin hyväkitkaista kumia. Kengän päällinen on joko nahkaa tai keinonahkaa.Tossuja on kahta pääluokkaa: otekiipeilytossut ja kitkakiipeilytossut. Ulkoisesti niillä ei ole paljonkaan eroa. Salaisuus on piilotettu pohjan jäykkyyteen. Otekiipeilytossussa pohja on huomattavasti jäykempi ja paksumpi ( usein 5 mm), kitkakiipeilytossuissa on ohut taipuisa 3 millin pohjakumi. Otekiipeilytossut on tarkoitettu enimmäkseen listaotereiteille tai kalliokiipeilyssä pystyhalkeamareiteille. Tällöin jäykemmän pohjan ansiosta jalka väsyy vähemmän kuin täysin taipuisapohjaisessa tossussa. Pohjaan on joissakin tossuissa lisätty pitkittäis- tai sivuttaisjäykisteitä. (hiilikuitu, Ibiflex, nahka, jne…). Seinäkiipeilyssä alustana on keinotekoiset tehdasvalmisteiset otteet tai otepaneelit. Pehmytpohjaiset kitkakiipeilytossut ovat valttia varsinkin kattoreiteillä ja kitkareiteillä kisakäytössä. Aloittelija pärjää yleistossuilla, kilpakiipeilijän repusta löytyy monet erilaiset tossut erilaisille alustoille.

Kiipeilytossut jakaantuvat tarra- ja nauhakiinnitteisiin. Tarratossut on suosiossa boulderoinnissa ja nauhatossut pitkillä reiteillä kalliolla. On kuitenkin makuasia kummat hankkii. Tossuja on myös saatavana naisten kapealla lestillä.

Aloittelijalle tossun koon valinta on sangen vaikeata. Kiipeilutossut nimittäin joudutaan valitsemaan periaatteella: Jos se mahtuu jalkaan, niin se ei voi olla liian pieni. Tossut on paras sovittaa paljaaseen jalkaan tai hyvin ohuen sukan kanssa. Tossujen on oltava todella tiukat, varpaiden täytyy olla aivan niiden kärjessä ja jonkin verran koukussa, tyhjä tila on haitallista. Liian isot tai edes mukavatuntuiset tossut kiertyvät jalassa pienellä otteella seisottaessa ja kiipeily muuttuu epävarmaksi. Uusien tiukkojen tossujen haittapuoli onkin sitten aivan ilmeinen: jalkoihin sattuu aluksi niin kauan aikaa kuin tossut ovat jalassa. Tossut joissa on kokonahkapäällinen venyvät melko paljon ja niiden täytyy olla uusina todella tiukat ollakseen käyttökelpoiset myöhemmin. Kilpakiipeilijöiden suosiossa ovat keinonahkapäälliset tossut, jotka eivät veny juuri laisinkaan

borealcrux

luna

Valjaat

Istumavaljaissa on leveä vyö vatsan ympärillä ja siihen on kiinnitetty reisien ympäri kiertävät leveät lenkit. Kerho- tai kurssivaljaat ovat tehty laaja-alaisesti säätyviksi ja niissä ei ole pehmusteita. Henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuissa valjaissa on pehmusteet vyötärössä ja reisilenkeissä ja niitä löytyy kiinteillä tai säädettävillä reisilenkeillä. Kiinteissä jalkalenkit ovat XS,S,M,L tai XL- kokoa. Säädettävissä on usein vain kaksi kokoa: XS-M ja L-XXL. Pelkkään seinäkiipeilyyn riittää säätymättömillä reisilenkeillä olevat valjaat, mutta jos haluaa harrastaa muitakin kiipeilyn osa-alueita kannattaa hankkia valjaat säädettävillä reisilenkeillä.
Talvikiipeilijät käyttävät ainoastaan täysin säädettävillä jalkalenkeillä varustettuja valjaita koska valjaiden alla silloin joudutaan pitämään paksumpia vaatteita.

Istumavaljaiden varaan pudotessa rasitus kohdistuu jalkalenkkeihin ja siten reisiin ja lantioon, jotka ovatkin ihmisen vahvin kohta. Istumavaljaissa ollaan köydestä roikuttaessa istuma-asennossa. Istumavaljaiden käyttö yksinään edellyttää hallitun putoamisasennon osaamista. Tätä tulee harjoitella, sillä jos putoamisen aikana keho kääntyy selälleen ja köysi kiristyy, on selkä tosi suuressa vaarassa katketa.
Kokovartalovaljaat rajoittavat liikeratoja kiipeilyssä. Niitä käytetään nykyään seikkailupuistoissa jäätikkövaelluksessa, pelastustyössä ja rakennustyömailla.

VALJAIDEN KÄYTTÖ
1. Käyttöohjeisiin perehtyminen
2. Valjaiden päällepukeminen. Tarkasta, että kaikki nauhat ja lenkit kulkevat juuri sieltä ja niinpäin kuin käyttöohjeessa lukee.
3. Perinteisen pujotettavan soljen kiinnitystavan opettelu (ulkoa!). Solki ei ole mistä tahansä vyöstä peräisin, vaan erittäin vahva ja luotettava. Tosin vain oikein kiinnitettynä. Tutki huolellisesti kuinka valmistaja kehottaa pujottamaan vyön soljen läpi ja kuinka vyön pää varmistetaan pujottamalla se toiseen suuntaan takaisin soljen läpi. Varsinkin käytön alkuvaiheessa kannattaa joka kerran päällepukiessa miettiä, tulevatko ne oikein ja onko solki oikein kiinnitetty.
Nykyään käytetään paljon myös pikasoljellisia valjaita koska niiden käytössä ei ole erehtymisen vaaraa ja edellämainittuja riskejä.
4. Valjaiden säätäminen. Valjaat on säädettävä niin, että ne eivät roiku vaan istuvat napakasti kiipeilijän yllä. Tämän jälkeen säätö tarkastetaan roikkumallla valjaissa. Tässä vaiheessa usein huomataan ovatko valjaat oikein päällä: jos roikkuminen tuntuu epämiellyttävältä, niin valjaat ovat joko huonot tai väärin puettu.
5. Köyden kiinnittäminen valjaisiin. Tutki tarkoin kuinka köysi on tarkoitus kiinnittää. Minkä lenkin ympäri ja minkä ali? Miten tiukalle solmu vedetään? Onko erehtymisen mahdollisuutta? Tutki myös mihin ja miten varmistuslaite kiinnitetään.
6. Valmiiksi puettujen valjaiden näyttäminen kokeneemmalle kiipeilijälle

VAROITUS: Valjaiden ompeleet ja kudokset on tarkastettava aina ennen jokaista käyttökertaa. Älä epäröi hylätä rispaantuneita valjaita. Täysin virheettömien valjaiden elinikä on enintään viisi vuotta. Jos valjaiden varaan pudotaan hyvin voimakkaasti eli yli yhden UIAA-normiputouksen kuormalla, on valjaat heti hylättävä, sillä kudoksiin on tullut muutoksia. Myös lukuisat urheilukiipeilyputoamiset väsyttävät valjaiden kudoksia, tällaiset valjaat on myös poistettava käytöstä. Seikkailuyritysten, kiipeilykerhojen ja säännöllisessä työkäytössä olevat valjaat tulee lisäksi tarkastuttaa vuoden välein virallisella Työterveyslaitoksen hyväksymällä valjastarkastajalla.

Titan

Varmistuslaite eli ATC ja HMS- sulkurengas

Varmistuslaitteilla varmistetaan kiipeilijää sekä ylä- että alaköysikiipeilyssä. Kansanomainen nimitys ATC tulee englannin kielestä Air trafic controller. Laitteilla voi myös laskeutua tai laskea kiipeilijää lyhyitä matkoja. Köysi asetetaan laitteisiin työntämällä köyden mutka laitteen läpi ja kiinnittämällä köysi ruuvillisella HMS- sulkurenkaalla valjaiden varmistuslenkkiin valmistajan ohjeiden mukaisesti. Varmistaminen on vastuunalaista puuhaa, koska kiipeilytoverin henki on varmistuslaitteen käyttäjän varassa. Laitteen käyttö tulee ehdottomasti opetella vaarattomassa paikassa, esim. kiipeilykurssilla ennen ensimmäistäkään varmistus-suoritusta. Kaupalliset seinäkiipeilytilat vaativat varmistuskortin nähtäväksi ennen kiipeilyn aloittamista, eli jos menet uuteen seinäkiipeilypaikkaan, kannattaa todistus varmistuskurssin käymisestä olla mukana.

SKILLin suositus: Laskeutumiskahdeksikolla ei saa varmistaa kiipeilijää ( liian pieni jarruvoima).

piu2valmis

RE-HMS 110-KL-S

PETZL GRIGRI varmistuslaite
Oikein käytettynä automaattisesti pysäyttävä varmistuslaite. Soveltuu ryhmäkäyttöön esim. seinäkiipeilytiloissa yläköysikiipeilyssä. Laitetta voi käyttää myös köydellä laskeutumiseen.

grigri2-bleu_0 copy

CAMP Matic. Automaattisesti lukkiutuva progressiivinen laskeutumis- ja varmistuslaite kiipeilyyn. Soveltuu yhtä hyvin liidaamiseen kuin yläköysikiipeilyynkin. Laskeutumislaite anti-panic- ominaisuudella. Sopii köysille 8,6 – 10,2 mm

Katso video

MAGNESIUMKARBONAATTI ja mankkapussi

Magnesiumkarbonaattijauhetta eli kansanomaisesti mankkaa käytetään yleisesti seinäkiipeilyssä, ja kalliokiipeilyssä helteellä kitkan parantamiseksi (mankka vähentää käsien hikoilua) sormiotteissa olosuhteissa, jolloin hiki “tihkuu” sormenpäistä. Kiipeilyhalleissa käytetään pallomankkaa, eli jauhe on verkkopussin sisässä pölyämisen estämiseksi (haittaa allergikkoja). Jauhemankan lisäksi on myös nestemankkaa. Nestemankkaa pannaan käsiin ensin ja jauhemankkaa sitten päälle, tällöin se pysyy pitempään käsissä. Siitä on etua ainakin kilpakiipeilyssä.

rockempiremankkasetti