Hiihtovuoristovaellus

Hiihtovuoristovaellus (Tourenski ja Ski-Extreme)

Laskettelijoille, jotka himoitsevat pitkiä laskuja puhtaalla hangella ja ovat kyllästyneet hissi-vuorojen jonotukseen, tarjoutuu hiihtovuoristovaelluksesta tai -kiipeilystä hyvä vaihtoehto. Harrastus on vielä suhteellisen outo suomalaisten laskettelijoiden keskuudessa, mutta Keski-Euroopan ja Norjan skimbaajat sen kyllä hyvin tuntevat. Hommaa voi tehdä Telemark- tai Tour- välineillä.

Kiipeilijät suosivat Tour-suksia. Tällön kiipeilyreitin lähestymisessä ylävuoristokengät voivat olla jalassa viemättä tilaa repusta. Näin menetellään ainakin Lyngenissä ja Korouomassa.

Varusteista ja toiminnasta

Koska homma on sekoitus hiihtoa, laskettelua ja kiipeilyäkin, ovat varusteetkin sen mukaiset. Jaloissa on ns. Tour-kengät. Ne ovat laskettelukenkien malliset Vibram-kuvioisella kumipohjalla varustetut kaksikerroskengät. Suksina on Tour-sukset. Ne ovat normaaleja laskettelusuksia huomattavasti kevyemmät. Tour-siteissä on sivuttais- ja pitkitäislaukaisu kuten laskettusiteissä, lisäksi erillinen edestä saranoitu runko, jossa on salpa kannan vapauttamiseksi hiihtoon. Kun hiihdetään jyrkkää lumirinnettä vinoittain ylös. on teleskooppisauvoista hyötyä, toinen säädetään pitemmäksi, toinen lyhemmäksi. Säätöalue on 70-140 cm. Sukset voidaan voidella pitovoiteella nousua varten, jos edetään siksak-tyylillä loivassa maastossa. Jyrkemmässä vastasessa kiinnitetään suksien pohjiin kokopitkät mohairkarvaiset nousukarvat. Niiden avulla pystyy hiihtämään lipsumatta 30o vastamäkeen. Nousukarvat voidaan nopeasti kiinnittää ja irroittaa suksesta. Ne liimautuu hyvissä olosuhteissa satoja kertoja puhtaaseen suksen pohjaan. Jyrkä llä ja kovalla firnillä noustessa kiinnitetään siteen ja kengän väliin tarvittaessalisäksi hankiraudat.

Taitavat laskettelijat mielivät niin jyrkille rinteille, että nousussa on avuksi otettava kiipeilyvarusteet. Tällöin sukset ja sauvat kiinnitetään anatomirepun sivuissa oleviin kiinnitys-remmeihin. Repusta kaivetaan esille jääraudat, hakku, valjaat ja köysi ja railoisella jäätiköllä liikuttaessa tarpeen vaatiessa myös lumiankkureita tai jääruuveja. Kun liikutaan jäätikköalueeella, on valjaat ja köysi oltava hiihdettäessäkin käytössä railovaaran takia.

Hiihtovuoristovaellusvarusteiden hankintaan kuluu toki rahaa. Harrastusta voi aloitella ruuvaamalla Tour-siteet kiinni tavallisiin laskettelusuksiin. Lyhyillä hiihto-osuuksilla voi aluksi käyttää laskettelukenkiä, kunhan ne ovat rakenteeltaan sellaiset, että kestävät hiihtoa ylin kiristyslukko avonaisena. Tavalliset sauvatkin kelpaavat, Ylävuoristokengät sopivat mainiosti hiihtoon. Vaativasa laskettelussa ne eivät tarjoa kuitenkaan riittävää tukea nilkalle kaaduttaessa.

Uutuutena on markkinoilla Secura-Fix-merkkiset siteet. Ne loksautetaan laskettelusiteessä lukkoihin kengän paikalle. Niissä on erillinen saranoitu pikakiinnityssalvoin varustettu runko hiihtoa varten. Huipulla Secura-Fixit voi irroittaa käsin ja laittaa reppuun ja lasketella alas. Pienenä haittana on siteen korkeus. Nämä siteet ovat edullinen vaihtoehto henkilöille, joilla on jo hyvät laskettelusukset, sillä Secura-Fixit saa hankittua muutamalla satasella.

Vaaroista ja reitin suunnittelusta

Vanha sanonta: vuoriston vaarat alkavat viimeistään puurajasta, pitää edelleenkin paikkansa. Suurin vaara vaanii aloittelijoilta. Summamutikassa ei saa lähteä millekään retkelle vuoristossa, vaikka alue näyttäisi kuinka turvalliselta. Jäätiköillä on railoja. Jos lämpötila kohoaa lähelle nollaa, voi aurinko sulattaa seinämän kalliokohdasta írti kiviä, jotka laukaisevat alapuolelle sohjolumivyöryn. Paineaalto, tärinä tai ääni laukaiseen muilla seinämillä helposti toisia laviineja.

Sään äkillinen muuttuminen (esim. sumu) tuo suunnistusvaikeudet. Oudolla reitillä saattaa olla yllättävän jyrkkiä ja jäisiäkin kohtia. Ne vain sulautuvat huomaamattoman pieniksi seinämää alhaalta tarkasteltaessa. On aina turvallisempaa kiivetä laskettava reitti ensin ylös. Silloin ei tule enää suuria yllätyksiä, sillä vuoristossa voi tietyllä säällä kontrasti ja etäisyyden arviointikyky kadota .

Kartta, kompassi, reittiselostus ja neuvot ovat välttämättömiä retkelle. Yksin ei myöskään saa lähteä. Kannattaa kertoa reittisuunnitelmista myös muille, jotta tarvittaessa osattaisiin käynnistää pelastustyöt. Hätäraketit ja Pieps-laviinipiippari tuovat lisäturvaa Alpeilla. Niitä on mahdollista vuokrata tunnetuista laskettekukeskuksista. Keski-Euroopassa on myytävänä reittiopaskirjoja eri vuoriryhmien suosikkireiteille.

Harrastusmahdollisuudet

Hommaa voi aluksi kokeilla kotimaassa laskettelukeskusten luona tai Lapin tuntureilla. Kun kunto tai taito kasvaa voi suunnistaa pitemmille reiteille vaikkapa Ruotsin suurtuntureille.

Lyngenin vuoret Pohjois-Norjassa vetävät vertoja Alpeille. Lukuisia reittejä on jopa 1500 m korkeuserolla. Ja huippuja riittää. Eipä ole ihme, että Tromssan kiipeilyklubin piirissä telemark- hiihto ja hiihtovuoristovaellus on hyvin suosittua (mm. pääsiäistapaaminen Lyngenissä vuosittain). Myös suomalaiset ovat löytäneet Lyngenin laskupaikat. Kevättalvisin siellä vierailee satoja mutkamäkiaktivisteja. Paras ajankohta harrastukselle Ruotsissa ja Norjassa on kevättalvella. Keski-Euroopan ylävuoristoissa on laajat harrastusmahdollisuudet. Siellä voi osallistua vaikkapa opastetulle vaellukselle. Paikalliset vuoristomajojen isännät tuntevat alueensa. Heiltä saa luotettavaa tietoa reiteistä ja lumiolosuhteista.