Lumikiipeilyreitit

Lumikiiipeilyreitit

Vuodenajasta ja säästä riippuen tapaa vuoristoissa lunta pulverilumesta firniin ja jäähän.

Suotuisat kiipeilyolosuhteet lumireiteille on esim. kevättalvella Pohjois-Norjassa. Koska aurinko ei päivisin jaksa sulattaa lumen pintaa on lumi useimmiten pehmeää. Se pysyy helposti jyrkissäkin paikoissa.

Alppien ylävuoristossa voi lumikiipeilyä harrastaa myös kesäisin. Alpeilla auringon säteilyteho päivisin on niin voimakas, että lumi sulaa pinnasta. Öisin tämä märkä pinta jäätyy ja kun välissä sataa uusia kerroksia, muodostuu kovempaa firniä. Keski-Euroopan lumireitit kuuluvatkin useimmiten tähän ryhmään. Kiivetessä firniin uppoaa vain jalan kärki, paikoin vain jääraudan piikit.

Lumikiipeilyreittien jyrkkyydet vaihtelevat tavallisesti 30-60o välillä. Paikoin voi olla loivempia ja jyrkempiäkin yksityiskohtia. Reiteillä edetään köysistönä. Loivilla osuuksilla edetään yhtäaikaa, jyrkemmissä kohdissa välivarmistukseksi laitetaan pehmeään lumeen tarvittaessa lumiankkureita, jotka upotetaan polkaisemalla tai vasarahakulla naputtamalla syvälle lumeen. Kun edetään jyrkässä lumikourussa, ja kalliota on paljaana kourun sivuissa, käytetään kiiloja tai hakoja varmistuksina tarvittaessa. Silti saatetaan edetä yhtäaikaa niin kauan kuin köysistön johtajalla riittää varmistusmateriaalia. Hyvin jyrkissä kohdissa, esim lumiräystäänkierrossa tai mixedkohdissa kiivetään varmistettuna yksitellen.

Monesti reitti päättyy huipulle johtavalle harjanteelle. Lumiharjanne on usein toiselta puolen tyhjän pääälle muodostunut lumilippa. Se voi murtua kiipeilijän painosta. Lumilipan murtumalinja voi olla hyvinkin vino (katso kuva).

Lumireitit ovat aina yksilöitä, joten varvistusmateriaalin tarve vaihtelee suuresti. Seuraavalla varustuksella ei köysistön pitäisi jäädä pulaan: nippu kiiloja, muutama haka, pari kamua, 2 lumiankkuria, 2 jääruuvia , muutama jatko ja 3-5 pitkää nauhalenkkiä.