Jää- ja lumireitit Keski-Euroopassa

Jää- ja lumireitit keski-euroopassa

Jääseinämät ovat Alpeilla muutaman sadan metrin korkuisia, jyrkkyyden ollessa yleensä 45-65o välillä. Korkeimmat ovat 1500 m korkuisia. Mont Blanc- massiivin alue on kiipeilijöiden parhaiten tuntema vuoriryhmä keski-Euroopassa, sijaitseehan siellä euroopan korkein vuori, MontBlanc. Tunnetuimpia klassisia jäänousuja siellä ovat esim. Mont Blancin Brenva-seinämä, Aiguille de Trioletin ja Aiguille Verten pohjoisseinämät. Toisinaan jääkiipeilyreitti on kallioseinämässä oleva kapea jääränni eli couloir. Couloireissa on aina (varsinkin iltapäivisin) jää- tai kivivyöryvaara, koska ne kokoavat ylhäältä laajaltakin alueelta valuvan aineksen. Tunnetuimpia Couloir- reittejä on esim. Taculin itäseinämän vaarallinen Gervasutti- Couloir.

Nollaraja Keski-Euroopan alpeilla on kesäisin kivunnut aina vain korkeammalle, aivan neljään tuhanteen korkeusmetriin saakka, niinpä tästäkin tunnetusta couloirista on tullut surullisella tavalla tunnettu, sillä se on päässyt kärkipaikoille kuolleisuustilastoissa. Kiipeilijöillä kun on loma-ajankohta usein heinäkuussa- vuoden lämpimimpänä aikana.

Mont Blancin normaalireitti on vaikeusasteeltaan helpohko luminousu. Reitti sopii jonkin verran kokemusta hankkineille alottelijoille Tosin ohuen ilman vaikutukset tuntuvat kyllä nousu-nopeudessa ja olisikin viisaampaa totutella ohueen ilmaan ensin joillakin matalammilla reiteillä, jotta voisi varmistua, että keho sopeutuu ohueen ilmaan ilman vuoristosairauksia.

Ohueen ilmaan voi totutella esim. kiipeämällä ensin helpon ja lyhyen Tour Ronden normaalireitin ja sitten vaativamman jääreitin sen pohjoisseinämällä.

Chamonix’in kaupungista kiipeilyinfosta sää- ja kelitiedot reiteille ja tiedot alueen vuoristomajoista, ovatko ne avoinna ja onko niissä henkilökuntaa. Telttailu ylhäällä vuoristomajojen läheisyydessä on kielletty.

Mm. Laskuvarjojääkärikilta on järjestänyt jäätikkövaelluskursseja ensin Kebnekaisella ja jatkokursseja Mont Blancilla. Niinpä monet suomalaiset ovat päässeet koittamaan mm. Mont Blancin normaalireittiä.

Wallisin Alpeilla Sveitsissä ovat myös suomalaiset vierailleet usein. Alueen tunnetuin vuori Matterhorn on normaalireitiltään vaikein nelitonninen , niinpä alottelijoiden on parempi ihailla sitä Zermattin kylästä käsin ja jättää se odottamaan vuoroaan. Alueen tunnetuimpia kiipeilyreittejä on Monte Rosan normaalireitti. Se on liki 2000 korkeusmetriä korkea, alaosaltaan helppo, mutta vaikeutuen huippua lähestyttäessä keskivaikeaksi sisältäen mixedharjannetta. Muita keskivaikeita on esim. Zinalrothorn ja Breithornin pohjoisseinämä. Breithornin normaalireitti on Euroopan helpoin nelitonninen. Köysiradalla pääsee 3500 metriin ja loppu on helppoa jäätikkö- ja harjannekiipeilyä. Reitti sopii hyvin myös suomalaisille alottelijoille, kunhan muistaa kysyä säätiedot Zermattin sääinfosta.

Berner Oberland Sveitsissä on myös tunnettu vuoriryhmä. Alueella on tylystä pohjoisseinästään tunnettu Eiger, vieressä klassisia helppoja nelitonnisia lumikiipeilyreittejä, kuten Mönch ja Jungfrau . Mönchin normaalireitti on vain neljäsataa korkeusmetriä. Reitillä on pari mixedkohtaa, joissa joutuu varmistamaan kiiloilla kallioon. Jungfraun normaalireitti on parisataa korkeusmetriä enemmän. Hyvissä olosuhteissa sillä ei tarvitse varmistusvälineitä.

Alueelle pääsee hammasratajunalla laaksosta kallion sisässä aina 3500 metrin korkeuteen Jungfraun satulaan saakka, jossa on turistiravintola. Siitä parin kilometrin jäätikkövaelluksen päässä on Mönchjochhütte- maja, josta voi suunnata Mönchin normaalireitille tai koillisseinämälle. Jungfraulle lähdettäessä on oltava kokenut kompassinkäyttäjä mukana. Reitti alkaa laajan railoisen jäätikköalueen takaa. Jos palatessa tulee lumituisku tai sumu, on hammasratajunan sisäänmenoaukolle tai majalle satuttava. sillä sää saattaa pahassa tapauksessa olla myrskyinen vuorokausia. Katso vuorikuvia kuvagalleriastamme tai osoitteesta www.weltderberge.de