Toimiminen vuoristoreiteillä (mallia Keski-Eurooppa)

Toimiminen vuoristoreiteillä (mallia Keski-Eurooppa)

Ominaista reiteillä toimimisessa on sunnittelutyö, aikainen herätys, pimeällä aloittaminen, sään kehityksen tarkkailu, jaloille raskas työskentely, etenemisnopeuden arviointi, kehon neste- ja energiatasapainon arviointi ja auringon säteilyltä suojautuminen.

Kiipeily aloitetaan reitin suunnittelulla. Arvioidaan köysitoverin ja oma taito, kunto sekä tavoitteet. Valitaan kiipeilykohteessa ollessa sopivat reittivaihtoehdot alueen reittiopaskirjasta. Kysellään alueen muilta kiipeilijöiltä tai infosta reittien kunto. Otetaan selkoa tulevasta säätyypistä sääpalvelusta (jos mahdollista). Pakataan varusteet ja muona. Noustaan laaksosta vuoristomajalle tai bivak-paikalle. Jalkaisin raskaan repun kanssa siirtymiseen saa varata yhden päivän.

Jos kohde on näkösällä vuoristomajasta, tarkkaillaan olosuhteita reitillä. Usein majan ja reitin välillä on jäätikkö. Majalle tulon jälkeen kannatta käydä tutustumassa kulkureittiin jäätiköllä ja painaa mieleen yksityiskohtia pimeällä tapatuvaa ylitystä varten. Seuraavaksi syödään kunnolla ja mennään nukkumaan aikaisin. Vuoristomajoissa on aikainen hiljaisuus. Yleinen herätys pitkille reiteille on klo 02.00. Ruokailu ja reitin juurelle. Suosikkireiteille lähtee majoilta yöhön kymmenien otsalamppujen kiiltomato.

Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että yöllä on pakastanut. Niin kauan, kuin on pakkasen puolella, voi toimia huolettomammin seinämien juurella.

Laaksojäätikön ja seinämäjäätikön välissä on usein syvä reunarailo. Se joko ylitetään lumisiltaa myöten varovasti tai laskeudutaan railoon ja kiivetään toiselta puolen ylös, tähän on jääputouskiipeilytaidot avuksi. Sitten vain reittiä myöten yläviistoon.

Jäätikkö- ja lumikiipeilyosuuksilla köysi lyhennetään lyhennyssolmulla ja kiivetään yhtäaikaa. Jääreiteillä käytetään kahta hakkua. Hakut ovat lyhyitä ja toinen niistä on vasarahakku. Varmistus helpoissa osissa kahdella ruuvilla köydenpituuksittain, jyrkemmissä 10 m välein ja varmistupaikalle kaksi ruuvia.

Kun ollaan kiivetty pari tuntia, alkaa itäinen taivaanranta sarastaa. Ohuessa ilmassa ja kirkkailla hangilla auringon UV-säteily on niin voimakasta että heti auringon noustua tulee jäätikkölasit ottaa käyttöön, Tauolla juodaan “nousuvettä” eli haaleaa urheilujuomaseosta. Tuulisessa paikassa taukotakin päälläpito on paikallaan. Edetessä tarkkaillaan säätä, etenemisnopeutta ja suuntaa. Seurataan päivän lämpökehitystä. Aurinko sulattaa etelänpuoleisilta seinämiltä helposti tavaraa irti. Monesti reitti päättyy huipulle johtavalle harjanteelle. Lumiharjanne on usein toiselta puolen tyhjän pääälle muodostunut lumilippa. Se voi murtua kiipeilijän painosta. Lumilipan murtumalinja voi olla hyvinkin vino (katso kuva).

Ennen puoltapäivää on oltava jo huipulla. Jo kohdetta valitessa tulee huomioida myös laskeutuminen. Laskeutumisreitiksi kannatta valita helppo, mieluiten varjonpuoleinen harjannereitti.

MONT BLANC, normaalireitti

Matka kartalta mitattuna 12,5 km, korkeusero 3800 metriä.
Nousun huipulle voi aloittaa Les Houchesin kylästä, kahdeksan kilometriä Chamonixistä lounaaseen. Köysiradalla pääsee 1800 metrin korkeuteen ja hammasratajunalla siitä vielä puoli kilometriä ylemmäs Nid `d Aiglen asemalle. Aikaa vuorella käyntiin menee kaksi päivää. Ensimmäisenä noustaan liki 4 kilometrin korkeudessa harjanteella olevalle Aiguilles du Couter- majalle, toisen päivänä huipulle ja alas laaksoon.