Mixed-kiipeily

kiipeily vaihtelevalla alustalla eli Mixed-kiipeily

Nimi tulee englanninkielestä ja tarkoittaa reittiä, jolla on monenlaista alustaa; kalliota, lunta ja jäätä ja jotka vuorottelevat. Saksankielisissä reittioppaissa käytetään nimitystä Kombinierte Tour.

Mixed-reittejä voi kiivetä Skandinavian vuoristoissa (kuten Lyngenissäkin) talvisin. Alpeilla mixedreittejä kiivetään etupäässä kesällä.

Mixed-reittejä on helpohkosta muutaman sadan metrin harjannereitistä lähes parin kilometrin korkuisiin seinämäreitteihin. Monet Alppien tunnetuimmista pohjoisseinämistä, esim. Eiger 1800 m, Grandes Jorasses 1300 m, Matterhorn 1200 m, kuuluvat tähän sarjaan. Norjan Lyngenistä löytyy myös jopa kilometrin korkuisia pohjoisseinämiä jotka vetävät vertoja Alppien pohjoisseinämille, esim norjalaisten kiipeämät Piggtindin ja Guhkesgaisin pohjoisseinämät ja Titindin koillisseinämä. Suomalaiset harjoittelevat mixediä aluksi pari- kolme sataa metriä korkeilla harjannereiteillä esim. Lyngenissä.

Kiipeily mixed-reiteillä on vaativaa. On hallittava toiminta kaikenlaisilla alustoilla usein raskaan repun kanssa. Vaikeinta on alustojen vaihtumakohdissa. Kiipeäminen kalliolla, jonka päällä on ohut kerros lunta, on työlästä ja hermoja raastavaa. Mixed- kiipeilyyn tutustuttaessa kannattaa valita aluksi hyvin lyhyitä reittejä. Eteneminen tapahtuu yksitellen varmistettuna.

Jos kallio-osuudet ovat lyhyitä tai jäisiä, kiivetään ne jääraudat jalassa. Lämpimissä olosuhteissa pitkillä paljailla kallio-osuuksilla pannaan jääraudat ja hakku reppuun. Tällöin vaikeat kallio-osuudet kiivetään kalliokiipeilytossut jalassa, jolloin myös kovat kengät joutuvat painolastiksi reppuun.

Varmistusmateriaalia täytyy olla mukana setti sekä kalliolle että jäälle. Harjannereitit ovat usein kivivyöryille alttiita seinämäreittejä turvallisempia, kun liikutaan alueella jossa auringon säteily sulattaa irti lohkareita joita jää on pitänyt paikoillaan. Toki harjanteillakin on vaaranpaikkansa, mm. murtuvat lumiräystäät.

Kovien reittien nousuun kuluu taitavallakin köysiparilla monta vuorokautta. Tällöin reitillä on myös yövyttävä eli oltava bivakissa. (Yöpymään toki voi joutua helpollakin reitillä olosuhteiden äkkiä muuttuessa.) Jotkut extremistit kiipeävät kovia reittejä myös yksin eli sooloavat, vähentääkseen kivivyöryille alttiilla reitillä oloajan minimiin. Tällä tyylillä he selvittävät reitin kuin reitin samana päivänä. Ottavatpa kunnianhimoisimmat heistä touhun ihan kilpailumielellä ajanottajaa käyttäen. Esim. 1800 metriä korkean Eigerin pohjois-seinämän soolonousun ennätys on jotakin neljän-viiden tunnin välillä…