Jääruuvit

JÄÄRUUVIT
Jääruuveja on saatavana monia malleja eri materiaaleista. Karkeakierteiset ovat tarkoitettu ruuvattavaksi ainoastaan pehmeään vuoristojäähän. Jääputouskäyttöön soveltuvat mallit ovat valmistettu erikoisteräksestä ja parhaimpien mallien sisäreikä on sorvattu kartioksi. Joissakin malleeissa on lisäpointtina vääntönuppi nopeuttamassa ja helpottamassa ruuvausta. Kuvassa Black Diamond Express vääntönupilla.

bdruuvi10

Jääruuvin paikka tulee valita huolella. Jään tulee olla mahdollisimman ehjää ja kiinteää. Monesti paras paikka ruuville on hyvin jyrkän jään loivennuttua hyllyksi tai rampiksi, sillä pystysuorassa jäässä on usein huokosia. Jääruuvin tulee olla tyhjä, suora ja teroitettu; kärkien ei saa harittaa ulos tai sisään, jotta se lähtisi vetämään kierteillään (harituksen voi tarkistaa katsomalla valoa vasten jääruuvin sisään ripustinpäästä). Jäähän kannattaa tehdä hakun kärjellä parin sentin syvyinen aloituskolo. Ruuvi ruuvataan jään sisään jäähän nähden hieman alaviistoon. Ruuvattaessa tulee ruuvin sisästä jäälastua. Jos lastun tulo keskeytyy,on jäässä silloin ontto kohta. Ontto kohta jäässä heikentää jääruuvin kestävyyttä oleellisesti. Huokoseen osuttaessa kannattaa jääruuvi ruuvata irti ja yrittää parinkymmenen sentin päähän uudestaan.
Jos useasta yrityksestä huolimatta ei löydy täysin ehjää jäätä, voi kompromissina kelpuuttaa asennuksen, jossa huokonen saa olla syvällä jäässä enintään 3 cm syvyinen 22 cm:n ruuville ja 2 cm syvyinen 16 cm ruuville; lähellä jään pintaa ei saa olla merkittäviä huokosia ja seuraava jääruuvi tulee laittaa jo puolta lähemmäksi. Kahta onttoon ruuvattua ruuvia ei saa laittaa peräkkäin.

On tärkeää vääntää ruuvi aivan perille, muutoin se ei kestä. Jo sentin rako ripustimen ja kunnollisen jään välillä heikentää ruuvin keston alle puoleen. Lopussa ripustimen asennon on oltava alas tai alaviistoon. Jos ruuvi ei mene suosiolla, on yritettävä eri paikkaan. Jos jää on niin ohut, että ruuvi tökkää kallioon, voidaan asennus hätätilassa kelpuuttaa, jos ruuvi on uponnut vähintään kaksi kolmasosaa pituudestaan. Tällöin on nauhalenkki laitettava silmukalla jääruuvin rungon ympäri aivan jään rajasta, ei missään nimessä vakiopaikasta ja jääruuvin lehden tulee olla ylöspäin. Kahta näin asennettua ruuvia ei saa laittaa peräkkäin.

Jääruuveja on saatavana useita eri pituuksia alkaen 12 sentistä aina 22 sentin pituuteen saakka. Yleisimmät pituudet Etelä- Suomessa ovat 16 ja 19 cm, Pohjois- Suomessa 19 ja 22 cm. Hyvin ohueen jääkohtaan voi hakata jäähaan, jonka kesto hyvässä jäässä on muutaman sadan kilon luokkaa.

Ruuvattaessa on tarkkailtava, lohkeileeko jää ruuvin ympäriltä. Kalliota vasten tylsynyt, huonosti teroitettu tai harittavateräinen ruuvi lohkoo jäätä ja on raskas ruuvata. Yksikin ulos harittava terän kärki aiheuttaa sen, että jääruuvin reiästä tulee väljä, jolloin ruuvin pysyvyys paikoillaan mahdollisessa rasituksessa heikkenee hyvin oleellisesti. Jääruuvit tulee teroittaa ja terien haritus tarkastaa riittävän usein.

Varsinkin pakkasjäässä on voimakkaita jännityksiä, jotka laukeavat halkeiluna ruuvattaessa. Halkeilleeseen jäähän ei ruuvia saa asentaa. Tosi petollinen on ns. kulhosyndrooma. Jääruuvia ruuvattaessa lohkeaa kulhon muotoinen kimpale jäätä irti jääden kuitenkin petollisesti paikoilleen ja lohjeten hyvin pienestä voimasta ruuviin varaan pudottaessa. Mahdollisessa rasituksessa ruuviin tulee tämän jälkeen pitkästä vääntövarresta johtuen musertavan suuri vääntövoima ja se katkeaa hyvin helposti. Korouomassa on sattunut tällainen tapaus jossa ruuvi on katkennut liidaajan lähtiessä putoamaan jalkojen oltua vain puoli metriä ruuvin yläpuolella ( ruuvi katkesi ensimmäisen kierteen rajasta).

Kevätjää on petollista. Auringon säteily varsinkin eteläseinämillä haurastuttaa pintajäätä. Jään lämpeneminen nolla-asteiseksi käynnistää sulamisen myös syvemmällä jään sisässä. Jääkiteiden nokat sulavat ja jään väri vaalenee. Nolla-asteisessa jäässä ruuvi kestää enää enintään noin parin-kolmen sadan kilon rasituksia. Suuremmassa rasituksessa ruuvi korkkautuu ulos, vääntyy tai katkeaa. Kun jään lämpötila lähestyy nollaa on alaköysinoususta ehdottomasti luovuttava. Jos pitkän lauhan jakson jälkeen tulee pari pakkaspäivää, ja silloin jään pinnassa valuu uutta jäätyvää vettä, peittyy petollinen mössöjää uuteen sievän näköiseen sentin-parin paksuiseen kuoreen. Pintajää tuntuu napakalta, mutta on silkkoa sisältä. Jäälastun laadun tarkkaileminen ruuvin ruuvauksen yhteydessä paljastaa myös tämän seikan kokeneemmalle liidaajalle. Myös tässä tapauksessa alaköysinoususta on ehdottomasti luovuttava, sillä ohut uusi pintajää ei yksinään riitä jääruuvin tueksi.

Kaikenkaikkiaan varmistaminen jäällä on ongelmallisempaa kalliovarmistamiseen nähden. Kuten em. seikoista käy selville, jääruuvien välimatkaan toisiinsa nähden vaikuttaa hyvin monta tekijää; jään laatu ja lämpötila, jyrkkyys, asennusvirheet, ym. Alaköysikiipeilyn saa aloittaa vasta sitten kun varmasti osaa jäähän varmistamisen. Parhaimmissa olosuhteissa kunnollinen jääruuvi pitää noin tonnin kuormituksen, heikoissa olosuhteissa ei paljon mitään. Jääputousreiteillä näkee seuraavanlaista käytäntöä: tosi hyvä jää,- ruuvin väli neljä- viisi metriä, hyvä jää -kolme metriä, kohtalainen jää -kaksi metriä, huono jää – ainoastaan yläköydellä. Jos jää arveluttaa ja varmistuskelpoista kalliota on reitin vieressä,on kallioon varmistaminen paikallaan.

kuva

kuva

LASKEUTUMISANKKURIN TEKO JÄÄHÄN

Pitkän jääruuvin avulla voidaan rakentaa (ns. Ablakow-) laskeutumisankkuri jäähän. Porataan ehjään jäähän kaksi reikää vinossa kulmassa siten, että reiät kohtaavat, pujotetaan 6-8 millin naru sisään toisesta reiästä ja ongitaan se ulos toisesta reiästä. Narun onkimisessa auttaa kärjestä taivutettu rautalangan pätkä, myös tehdastekoisia koukkuja on saatavana. Solmitaan narun päät yhteen. Saksan kiipeilykerhon testeissä kunnolliseen jäähän tehty narupollari on kestänyt jään suuntaista kuormaa 600-800 kg. Laskeutumisankkuria käytetään laskeuduttaessa usean köydenpituuden jääreiteillä.

Vasen kuva varmistuspaikan teko jäähän ruuveilla, keskellä oleva kuva Ablakow- jääpollarin teko, oikealla koukku jääpollarin narun vetoon

kuva