Lumivyöryvaarasta

Lumivyöryvaarasta

Koska Suomessa ona vain vähän lumuvyöryalttiita alueita, ei suomalainen luonnostaan tiedosta tarpeeksi lumivyöryvaaraa liiikkuessaan vuoristossa. Vuoriston asukkaat sen sijaan ovat kasvaneeet havainnoimaan vyöryjen esiintymisiä jo pienestä pitäen. Siten heille on kehittynyt kyky arvioida vyöryvaaran esiintymistä ja suuruutta.

Lumivyöryn allle jääneillä henkiinjäämismahdollisuudet ovat niinkin pienet kuin 20 %, joten kannattaa perehtyä asiaan jo ennenkuin lähtee liikkumaan alueilla joissa lumivyöryvaaraa voi esiintyä. Toisena, joskin kalliimpana vaihtoehtona, on kokeneen oppaan palkkaaminen.

Lumivyöryt voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin:

Irtolumivyöry voi olla kuiva tai märkä. Se syntyy, kun lumen sisäinen kitka tai koheesio ei enää riitä pitämään lunta koossa. Irtolumivyöryt syntyvät yhdessä pisteessä ja leviävät kolmion muotoisena laajemmalle alaspäin edetessään.

Kuiva irtolumivyöry eli pulverilumivyöry lähtee liikkeelle jyrkästä paikasta, toisinaan itsestään, toisinaan kallion pinnasta irtoavan huurrepaakun tai jääpuikon auttamana. Tuuli myös muodostaa lumesta harjanteiden suojanpuolelle lumiräystäitä. Lumiräystään kasvaessa liian suureksi, se murtuu aiheuttaen alemmilla lumikentillä irtolumivyöryn. Korkeilla, yli kilometrisillä seinämillä kuiva irtolumivyöry syöksyy alas kovalla vauhdilla muodostaen paineaallon eteensä. Otollista ajankohtaa tälle on lumisateen aikana tai sen jälkeen.

Märkään irtolumivyöryyn eli sohjolumivyöryyn on usein syynä lämmin auringonpaiste tai vesisade, joka sulattaa kiven irti jyrkästä kallioseinämästä. Kivi putoaa jyrkälle jo sohjoontuneelle lumelle, joka lähtee liikkeelle. Tärinä ja äänet laukaisevat helposti vielä vyöryjä laakson muillakin seinustoilla. Tälläinen vyörytyyppi on yleinen lämpimän janjakson vallitessa, esim. Pohjois-Norjan vuorilla huhtikuun lopulla tai kesällä Keski-Euroopan ylävuoristoissa. Auringon paisteesta johtuvana sitä esiintyy eniten eteläseinämillä, vesisateesta johtuvana myös muillakin seinämillä.

Lohkarelumivyörylle tyypilliset olosuhteet muodostuvat tuulen ja maasta johtuvan lämmön yhteistyönä. Alkutalvesta alkaen tuuli tekee lumeen erilaisia kerroksia. Kerrosten päälle sataa talven mittaan hyvin lämpöä eristäviä kerroksia. Sitten maasta johtuu lämpöä lumen alaosassa oleviin kerroksiin sulattaen lumikiteiden kärjet pois, jolloin kiteistä tulee pyöreitä, hauleja muistuttavia. Myös tuulen kuljettaessa lunta kiteet hioutuvat pyöreiksi. Tälläisen haulipatjan päällä oleva ylempi lumikerros lähtee vähäisestäkin voimasta liikkeelle, jopa jo 25o jyrkillä seinämillä. Kun lohkarelumivyöryonnettomuus sattuu, on melkein aina ihminen itse ollut laukaisevana tekijänä. Silloin koko lumirinne voi lähteä liikkeelle samalla hetkellä.

Jäävyöryt

Jää on paksuina kerroksina elastista ainetta. Jääseinämillä se valuu alaspäin hitaasti, mutta varmasti. Jääseinämän alla olevassa kalliossa on usein ulkonemia. Niiden kohdallla jää työntyy ulos, ja syntyy riippujää eli serakki. Kun serakki kasvaa tarpeeksi suureksi, se murtuu. Syinä voi olla jään liikkeistä aiheutunut puristus, pakkanen tai auringon sulattava vaikutus.

Jäävyöryjä on vaikea ennustaa. Ne voivat syntyä melkein milloin tahansa. Auringosta johtuvat syyt voi eliminoida lähtemällä jääreitille aamuyöstä. Puolen päivän aikoihin pitäisi olla jo laskeutumisreitillä.

Lumimassat tarvitsevat määrätyn kaltevuuden alustassa lähteäkseen liikkeelle. Tämä kaltevuus on 25-60o. Alle 25o :ssa lumi on yleensä vakaata, yli 60o jyrkkyydessä ainoastaan harvoin pysyy niin paljon lunta, että lumivyöry voisi lähteä liikkeelle.

Yleisen käsityksen vastaisesti metsä ei suojaa, jos sen yläpuolella laukeaa iso lumivyöry. On hyvä perehtyä siihen, mikä on turvallisin tapa liikkua alueilla, missä on lumivyöryvaara, jos sinne tulee asiaa esim. pelastustehtävissä. On myös tiedettävä, miten lumen alle jäänyt henkilä etsitään nopeasti, sillä mahdollisuudet säilyä hengissä vähenevät nopeasti, jos etsintä pitenee.

Alan kirjallisuutta: Avalanche Safety for Skiers, Climbers & Snowboarders, Tony Daffern

kuva