Jos Khumbun alue on maisemiltaan mahtavin, ei Annapurnan kierroksena tunnettu reitti siitä juurikaan jää jälkeen. Reitin varrella on kolme kahdeksantonnista, Manaslu 8156, Annapurna 8091 ja Dhaulagiri 8167 metriä.
Trekkaaja voi joko kiertää koko vuorimassiivin (n 20 vrk), tai sitten tehdä lyhyempiä edestakaisia matkoja Pokharasta käsin. Suosittuja ovat käynti Annapurnan pyhätössä (reilu viikko), käynti Poon -mäellä (5 vrk) tai Jomsomissa Kali Gandakin laaksossa (10 vrk).
Matkalle Annapurnaa kiertämään lähdetään Dhumren kaupungista, joka on noin puolivälissä Kathmandun-Pokharan valtatietä. Korkeutta on vasta 460 metriä meren pinnasta. Aluksi reitti kulkee parin päivän ajan kuorma-autokelpoisen tien pohjaa Marsyangdi Khola -joen uomaa seuraillen. Phaleksangun kaupungissa kannattaa siirtyä joen vähemmän kuljetulle itärannalle.
Vähitellen polku nousee ylemmäksi, riisipeltojen tilalle tulevat maissi ja hirssi, heti alkumatkasta näkyneet Manaslun (8156 m) huiput jäävät kukkuloitten varjoon. Parin päivän päästä kertovat ensimmäiset rukousliput uskonnon ja kulttuurin vaihtumisesta Intian hindulaisuudesta Tiibetin buddhalaisuuteen.
Omituisessa Talin maljalaaksossa näkyvät jälleen lumiset huiput. Päivän päästä saavutaan Chameen, läänin pääkaupunkiin. Täällä on mahdollista vaihtaa rahaa ja matkashekkejä haulikkomiehen vartioimassa pankissa.
Välillä hiljalleen, välillä jyrkästikin nouseva polku jatkaa kulkuaan seuraavana kulmapisteenään Pisangin kaupunki Manangin laakson itäpäässä aivan Annapurnan pitkän vuorimassiivin äärellä. Kannattaa nousta kaksiosaisen kaupungin yläosaan, maisema on täältä toistaiseksi paras.
Pisangissa kannattaa ehdottomasti poiketa tavalliselta reitiltä ja nousta laakson pohjoisseinämää muutama sata metriä laakson pohjaa ylempänä kulkevalle polulle. Koko kuiva laakso ja Annapurnan massiivin (kuva .GIF) 7000 metrinen vuoriharjanne avautuvat kulkijan edessä. Laakson reunan kylät ovat turismin koskemattomia, yösijana olkoon talon tasakatto ja ruokaa saa viljelijän keittiöstä. Laakson länsipäässä 3600 metrin korkeudessa on Manangin kaupunki. Siellä kannattaa pitää lepopäivä ohueen ilmaan totuttautumiseksi ja tehdä harjoitusretkiä jo mahtavien maisemienkin vuoksi. Ellei tulomatkalla tullut käytyä Bragan luostarissa, sinne kannattaa tehdä kävelyretki.
Manangista polku johtaa asumattomien alueitten halki kohden Thorong Lan (kuva .GIF)solaa, kohden retken fyysistä kohokohtaa. Yö ennen ylitystä vietetään leiripaikalla 4500 metrin korkeudessa.
Solan ylitykseen lähdetään aikaisin aamulla, usein jo pimeän aikaan. Kelistä ja kunnosta riippuen nousu solaan kestää 2-7 tuntia, lasku alas laaksoon pitkin liukasta ja mutkittelevaa polkua 3-6 tuntia. Joskus sola on lumen tukkima ja ylitystä joutuu odottelemaan joitakin päiviä.
Solan länsilaidan Muktinath (3800 m) on temppeleineen hindujen pyhimpiä paikkoja ja se houkuttelee pyhiinvaeltajia Intiasta asti. Temppelin erikoisuuksia ovat 108 eläimen pään muotoista suihkulähdettä sekä samasta lähteestä purkautuva tuli ja vesi.
Olemme saapuneet Kali Gandakin jylhään jokilaaksoon, vanhalle Intian- Tiibetin kauppareitille. Kulku pitkin joen pohjaa on ajoitettava aamupäivälle iltapäivisin etelästä puhaltavan myrskytuulen vuoksi.
Matka käy parin päivän päästä Annapurnan (8091) ja Dhaulagirin (8167) välisen rotkon pohjaa. Kun joki on kahden ja puolen kilometrin korkeudessa, tulee laaksolle syvyyttä reilut viisi kilometriä! Reitille näkyy Dhaulagirin tyven jääputous, jolle voi tehdä kahden päivän retken, ehkä kuitenkin kevennetyllä varustuksella, nousua tulee reilu kilometri. Maisemat ovat kyllä sen arvoiset.
Kali Gandakin laakso vie Intiaan, joten on käännyttävä takaisin itään kohden Pokharan kaupunkia. Matka käy poikittain vuoriharjanteisiin nähden, joten nousua ja laskua tulee tarpeeksi.
Gorepanin harjanteella saa jälleen muistutuksen turismista, tänne tehdään paljon lyhyitä trekkejä Pokharasta ja olo on kuin köyhän miehen saariselällä, joskin maisemat ovat hieman toiset.
Jos aikaa riittää, kannattaa tehdä sivupisto niinsanottuun Annapurnan pyhättöön (tunnetaan hieman erheellisesti myös Annapurnan perusleirinä), keskelle vuoria neljän kilometrin korkeuteen. Ylimääräistä aikaa tähän kuluu vähintään 5 päivää, vuorten keskellä voi tietysti tehdä mieli telttailla pari päivää maisemista nauttien.
Vielä muutama laakso ja harjanne ja hiuksianostattava jeeppikyyti pitkin joen pohjaa, ja olemme Pokharassa, Nepalin toiseksi suurimmassa kaupungissa.
Pokhara sijaitsee kauniin järven pohjoisrannalla, kuninkaan kesähuvila on tietenkin täällä. Kirkkaalla ilmalla maisema on lähes uskomaton; Himalajan kahdeksankilometrinen harjanne parikymmentä kilometriä järven ja kaupungin takana. Erityisesti auringonnousu on unohtumaton.
Pokharassa trekkajaajien majapaikat sijaitsevat järven rannalla, myös veneitä on vuorattavissa.
Matka-aikoja miettiessä kannattaa aina varata joitakin varapäiviä, jotka saattavat kulua esimerkiksi Thorong Lan solan lumien sulamista odotellessa tai sairauden hidastaessa matkaa. Jos kaikki menee hyvin, päivät voi loppumatkasta käyttää johonkin lisälenkkiin.
Pokharan kaupungin pohjoispuolella voi tehdä lyhyempiäkin trekkejä. Suosittuja ovat pelkkä käynti Annapurnan pyhätössä, vajaa kymmenen päivää, maisemienkatselureissu Gorepaniin Poon-mäelle n. 7 päivää tai patikointi edestakaisin pitkin Kali Gandakin laaksoa niin pitkälle kuin ehtii.
Mielestäni, kun kerran Nepaliin asti lähtee, kannattaa saman tien tehdä kunnon trekki.
Suosikkini on Annapurnan kierros: suurin korkeusero (5 km), eniten eri kulttuureja, eniten eri ilmasto- ja kasvillisuustyyppejä, eivätkä maisematkaan häpeä minkään muun alueen rinnalla.
Reitti kulkee Annapurnan ja Dhaulagirin välisen, yli viiden kilometrin syvyisen laakson kautta. Reitin etuna on sen rengasmaisuus, ei tarvitse kulkea omia jälkiään takaisin, kuten tavanomaisella Everstin reitillä. Toinen syy, joka tekee Annapurnan kierroksen monen mielestä parhaaksi pitkäksi reitiksi, on sen maisemien ja kulttuurin vaihtelevuus.
Lähtöpiste on alhaalla, alle 600 metrissä, hindukulttuurin alueella. Korkein kohta ylittää viisi kilometriä ja käy lähellä Tiibetin rajaa buddhalaisen kulttuurin alueella Himalajan harjanteen pohjoispuolella. Reitin varrella tapaa kymmenkunta eri heimoa ja useita rakennustyylejä.
Thorong Lan sola voi joskus aiheuttaa vaikeuksia. Solan, vaikkakin yli 5 km korkean, ylittäminen tapahtuu melko nopeasti ja vastapäivään reittiä kierrettäessä korkeuteen sopeutuminen tapahtuu paremmin kuin Muktinathista päin noustessa. Siitä huolimatta vuoristotauti voi estää joittenkin matkan solan ylitse. Ajoittain lumi tukkii solan, mutta mikäli kysymys ei ole talven pysyvästä lumipeitteestä, muutaman päivän odotus joko sulattaa lumet tai siihen syntyy tarpeeksi polkua trekkaajan kulkea.