Kathmandu on köyhälle seikkailijalle ihanteellinen paikka; siellä tulee helposti toimeen muutamalla kympillä päivässä, eikä tekemisen puute pääse yllättämään.
Trekkajalle on aluksi tärkeintä selvitä maahantulon kiemuroista ja löytää itselleen ruokaa ja yösija.
Mikäli viisumia ei ole tullut hankittua etukäteen, sellaisen saa kentältä passintarkastuksesta 15 päiväksi, hinta on 10 USD. Viisumia varten on oltava pari passikuvaa.
Matkatavarat tullataan, usein melko pintapuolisesti, lähinnä vahditaan huumeita ja ylimääräistä elektroniikkaa. Myös ammattitason video- ja filmikamerat (16mm) jäävät kiinni tulliin ilman asianomaisia lupia.
Pihalta pitäisi seuraavaksi löytää taksi. Normaalisti taksit ajavat tarkasti mittarin mukaan (+ mahdollinen pieni vero), mutta lentoasemalta lähtevät autot vaativat yleensä tuplahinnan tai enemmän tulijoitten pöllämystyneisyyteen luottaen. Suotakoon se heille.
Köyhät turistit majoittuvat nykyään Kathmandussa THAMELIN alueelle kaupungin luoteisosaan. Sinne ovat keskittyneet siedettävät majoitusliikkeet, lodget, guest houset ja hotellit, sekä mukavan halvat ravintolat ja lähes kaikki trekkaus- ja kiipeilyvälinekaupat.
Hippikaudella halpaturismin keskus oli ns. Freak Streetillä vanhan palatsin eteläpuolella, siellä on edelleenkin halvimmat ja epämääräisimmät yöpaikat. Jokunen liehupartakin siellä vielä hiipii nuoruutensa muistoissa.
Kaupungin hienot hotellit sijaitsevatkin sitten muualla, Thamelin majatalojen hinnat vaihtelevat 5 ja 50 markan välillä kahden hengen huoneesta per yö.
Mukaan kannattaa varata keskikokoinen munalukko, monissa hotelleissa oven lukko on vieraan vastuulla.
Normaalissa, noin 15 mk:n hotellissa, huone on betoninen, mutta siedettävä, vuodevaatteet puuttuvat ja nurkissa on hämähäkinseittejä. WC on yhteinen, reikä lattiassa -tyyppiä. Suihkuja saa ottaa, milloin vain kuumaa vettä on saatavilla, eli auringon paistettua tarpeeksi kauan katolla olevaan ekolämmittimeen.
Aamiaiseksi voi vilpittömästi suositella viilien syöntiä (curd englanniksi). Kun haluaa hienompaa ruokaa, voi luonnollisesti vierailla vaikkapa Hotel d'Annapurnan kahviossa passauttamassa itseään siirtomaa-ajan tyyliin. Kyse on tietysti Intian Raj -perinteestä, Nepalhan ei ole koskaan ollut siirtomaana.
Kathmandussa, ja Thamelissa erityisesti, tulee hyvin toimeen englannin kielellä.
Palveluksiaan tarjoavat myös rikshat, nuo polkupyörän ja sohvan risteymät. Niissä ei ole taksamittaria, joten hinta on sovittava etukäteen. Tarjous lähtee vihreän turistin kohdalla helposti kymmenkertaisesta summasta...
Keskustassa parin kilometrin polkaisun käypä hinta on noin 20 rupiaa, hinnat kannattaa suhteuttaa kantajien päiväpalkkaan (60 rupiaa) tai virkamiehen kuukausipalkkaan (800-1000 rupiaa).
Polkupyörän vuokraaminen on myös yksi keino liikkua, vasemmanpuoleinen liikenne ja pyhät lehmät vain panevat aluksi hoksottimet tiukoille. Paitsi vanhanaikaisia intialaisia pyöriä on nykyään tarjolla myös maastopyöriä, josta kannattaa maksaa runsaskin lisämaksu, ainakin jos lähtee polkemaan ylös laakson reunavuoria.
Postimerkit jonotetaan yhdeltä luukulta ja kirjeet & kortit leimautetaan lähettäjän nähden toisella luukulla. Tämä siksi, ettei leimaamatonta merkkiä höyrystettäisi takahuoneessa irti hätääkärsivien postimiesten hyväksi.
Saapuva posti tulee pyytää kotiväkeä lähettämään osoitteeseen SUKUNIMI, Etunimi, Poste Restante, General Post Office, Kathmandu, Nepal.
Sieltä se sitten löytyy noin 70% varmuudella ja aina avattuna. Posti ei ole Nepalissa aivan yhtä pyhä asia kuin Suomessa.
Länsimaista terveydenhoitoa on tarjolla CIWEC -klinikalla kaupungin rajalla sen koilliskulmalla. Paikkaa pyörittävät kanadalaiset lääkärit ja hoitajat, hinnat ovat myös länsimaiset. Toinen länsimainen klinikka on Nepal International Clinic, Naxal, kuninkaanpalatsia vastapäätä.
Epidemioitten ollessa irti voi käydä kulkutautisairaalassa ammuttamassa käsivarteensa rokotuspistoolilla esimerkiksi aivokalvontulehduspaukun. Kokemuksena se ainakin on mainio eikä maksa mitään.
Ensihämmennyksen jälkeen must -paikkoja ovat:
- Durbar -aukio vanhan palatsin kupeella.
- Basaarikadut aukiolta pohjoiseen ja koilliseen
- Swayambhunath buddhalaistemppeli (stupa) kukkulalla 20 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin länsipuolella. Itsensä Buddhan kerrotaan aikoinaan saarnanneen tällä paikalla.
- Bodnath, pinta-alaltaan maailman suurin stupa pari kilometriä kaupungista koilliseen. Paikka on Tiibetin pakolaisten uskonnollinen keskus Nepalissa.
- Pashupatinathin hindutemppeli kaupungin itäreunalla. Paras aika tulla temppelille on aamulla seitsemän aikoihin, jolloin voi hyvällä tuurilla nähdä krematointeja ja rituaalikylpyjä joen rannassa. Itse temppeli on vääräuskoisilta kiellettyä aluetta, mutta nähtävää on muutenkin.
- Patanin (eli Lalitpur) kaupunki Kathmandusta muutama kilometri kaakkoon.
- Bhaktapurin kaupunki tunnin pyörämatkan päässä Kathmandusta itään. Bhaktapur on säilyttänyt parhaiten Kathmandun laakson kolmesta kaupungista keskiaikaisen ilmeensä.
- Dakshinkalin uhritemppeli tunnin taksimatkan päässä kaupungista etelään. Paikalle kannattaa hakeutua aikaisin lauantai- tai tiistaiaamuna, jolloin paikalla on runsaasti vuohipukkeja ja kukkoja uhraavia hinduja. Matkalla noustaan jonkin verran ylös laakson pohjasta, Himalaja näkyy kirkkaalla ilmalla komeasti pohjoisessa. Taksi maksaa noin 300-400 rupiaa edestakaisin ja parin tunnin odotus perillä kuuluu hintaan.
Kannattaa kysellä paikkakuntalaisilta juhlapäivien aikoja ja tapahtumia. Esimerkiksi buddhalaisten uusi vuosi Bodnathissa tai hindujen Dasain kymmenine härkäuhreineen palatsiaukion nurkalla on sääli menettää pelkkää tietämättömyyttään, jos sattuu olemaan tuohon aikaan paikalla. Samoin elävä lapsijumala Kumari näyttäytyy palatsinsa ulkopuolella vain kerran vuodessa Indrajatra -juhlassa, jollon häntä vedetään valtavissa vaunuissa kaupungin keskustassa.