Nepal on toistaiseksi ollut varsin turvallinen maa. Vaikka varkauksia tapahtuukin sellaisille, jotka ovat varomattomia arvoesineittensä kanssa, on väkivaltainen ryöstely edelleen harvinaista. Rikkauden ja köyhyyden ikävä kohtaaminen tapahtuukin toisella tavalla. Sille on syytä uhrata muutama ajatus.

Nepalin tapaisessa maassa ei voi olla törmäämättä kerjäläisiin. Kerjäläisiä siellä on ollut aina, mutta kerjääminen on ollut hyväksyttävä tapa vähäosaisimmille ja kerjäläiset ovat myös antaneet ihmisille tilaisuuden uskonnollisen hyvän työn tekemiseen. Tällaiset "perinnekerjäläiset" eivät yleensä edelleenkään pyydä rahaa turisteilta, vaan kiertelevät lähinnä paikallisten kauppiaitten ovilla.

Turistikerjäläiset ovat havainneet ulkomaalaisten huonon omantunnon hyväksi tulonlähteeksi. Räkäistä pikkuveljeään retuuttava tyttö, kyniä ja karkkia mankuvat pojat ja koulutaloa varten rahaa keräävät miehet ovat kaikki näitä "turistikerjäläisten" eri lajeja.

Turistin ei pidä antaa rahaa kenellekään ilmaiseksi. Tämä kuulostaa julmalta, mutta on pitkällä tähtäimellä kaikkien parhaaksi.

Nepalilaisten parhaaksi se on siinä, että he oppivat luottamaan vain omaan työhönsä, eivätkä myöskään menetä itsetuntoaan äveriäitten ulkomaalaisten elätteinä. Monissa vuoristokylissä jo surraan sitä, että lapset ovat menettäneet kunnioituksensa maataan ja työtä kohtaan trekkajien ajattelemattoman, joskin hyväätarkoittavan, käytöksen vuoksi.

Meille itsellemme kovasydämisyys on parhaaksi siksi, että kerjäläiset ovat ikävin osa Nepalia, se osa, jonka turistit ovat itse harkitsemattomuudellaan aiheuttaneet.

Trekkaajan rahankäyttö voi olla pröystäilevää, vaikka se ei olisi sellaiseksi tarkoitettukaan. Kyse on ajattelemattomuudesta ja suhteellisuudentajun puutteesta.

Esimerkkinä olkoon vaikkapa kantajien palkka. Kantajille maksettava palkka ei ole nepalilaisittain huono, vaikka se meistä onkin aivan olematon. Kantajille matkan jälkeen tai pienistä palveluksista maksettava juomaraha täytyy suhteuttaa tähän palkkaan, eikä antaa noin vain toista päiväpalkkaa pikkuhommasta tai tuplapalkkaa trekin jälkeen aivan tuosta vaan.

Hulluhan sellaisen rahankylväjän täytyy olla ja/tai sikarikas. Tokko tuo huomaa tai välittää, vaikka sitä vähän huijaisi tai varastaisi siltä liikoja tavaroita. Kierre on valmis.

Liian suurten palkkojen ja juomarahojen maksu osoittaa kunnioituksen puutetta toista kohtaan. Liian suuri palkka kertoo maksajan ylemmyydestä; työ on siis oikeastaan arvotonta, kun edes sen hintaan ei välitetä kiinnittää huomiota. Kun työehdot sovitaan asiallisesti ja niistä pidetään kiinni, säilyy myös molemminpuolinen kunnioitus.

En halua uskoa, että Nepaliin saakka lähtevä haluaa mainostaa varakkuuttaan vaikkapa Venäjälle sikailemaan menevien tyyliin. Varallisuusero on kuitenkin vielä suurempi, joten viattomatkin eleet saattavat aiheuttaa väärinkäsityksen ja pitkän ajan kuluessa aiheuttaa vääristymiä trekkaajien ja nepalilaisten suhteisiin. Vääristymiä, jotka ovat haitaksi kaikille.