Trekkaus Nepalissa / Petri Kaipiainen 1995

EVEREST on tunnetuin

Everestin trekki on pitkistä trekeistä tunnetuin, eikä aivan syyttä. Maailman korkeimman vuoren näkeminen on yksinään hyväksyttävä syy, toinen syy on muut alueen mahtavat vuoret, joiden keskelle leveät polut vievät.


Everestin alueelle voi hakeutua kolmella tavalla. Perinteisesti voi joko kävellä viikon verran maantien päästä Jirin kaupungista, tai lentää joko Phapluun tai suoraan Luklaan. Reitillä Jiristä Luklaan joudutaan kulkemaan poikittain vuoriharjanteisiin nähden, tämä merkitsee jopa kaksi kilometriä korkeitten harjanteitten ylittämistä ikäänkuin rutiininomaisesti. Onkin laskettu Jiristä edestakaisin perusleirille kävelevän nousevan yhteensä 16000 metriä ylämäkiä.

Lentämällä voittaa aikaa (3-5 vrk suuntaansa) ja vaivaa, mutta lennot ovat joskus ylikuormitettuja ja sään vuoksi epävarmoja. Khumbuun, eli Everestin alueelle kävelevä näkee ja kokee enemmän ja on korkeaan ilmanalaan saapuessaan valmiiksi paremmassa kunnossa. Mikäli aika ei riitä, pois lentäminen Luklasta on viisaampaa kuin lentäminen ylös Luklaan, tämä vuoristotaudin vaaran vuoksi.

Luklasta (2800 m) siirrytään Namcheen, (kuva .GIF) alueen pääkaupunkiin. Täältä löytyy kaupoista kaikenlaista ja majataloista korvapuusteja. Vähän ennen Namchea ylitetään Sagarmatha-kansallispuiston raja. Täällä pitää maksaa pieni pääsymaksu ja on mahdollista, että trekkaajilta tarkistetaan, ovatko he omavaraisia polttoaineen suhteen. Kansallispuiston säännöt näet kieltävät puiden polton ruuan valmistukseen.

Namchen korkeuden (3450 m) vuoksi kannattaa pitää lepopäivä ohueen ilmaan totuttautumiseksi.

Valtatie vai vuoristopolku

Namchesta Everestille päin on kaksi reittiä. Yleisin reitti kulkee Tengpochen luostarin kautta Pherichen ja edelleen perusleirille. Vaativampi ja erämaisempi reitti vie ensin Gokyon laaksoon ja sitten Chola -solan (5420 m) kautta yhtyäkseen tavalliseen reittiin päivämatkan verran Pherichen pohjoispuolella.

Viimeinen asuttu kylä on juuri Pheriche, sen jälkeen on vain trekkaajien tarpeisiin rakennettuja "hotelleja" ja teetupia. Viimeinen majapaikka on Gorak Shep (5180 m), jonka vieressä on näköalapaikka Kala Pattar, vaatimaton 5545 metriin yltävä kivikasa. Maisema kukkulan laelta on kuitenkin mahtava, Everestiä ei edessä olevien vuorten takia ole aikaisemmin kunnolla näkynytkään. (kuva .GIF)

Everestin retkikuntien perusleiri on muutaman tunnin kävelyn päässä Khumbun jäätikön mutkassa. Retkikunnat eivät sinänsä ole erityisemmin ihastuneita vieraisiin, onhan heistä enimmäkseen häiriötä. Ottamalla retkikuntaan etukäteen yhteyttä kirjeitse ja keksimällä hyviä syitä vierailulleen, voi vastaanottokin olla ystävällisempi. Itse Everestiä ei leiristä muuten näy ollenkaan.

Luklasta kestää Everestin perusleirissä käynti noin 2 viikkoa edestakaisin. Matka ei ole pitkä, mutta näissä korkeuksissa eteneminen on hidasta. Normaalisti paluu Luklaan käy samoja reittejä ja matka siitä edelleen joko lentäen Kathmanduun tai kävellen Jiriin tai vaihtoehtoisesti kauas kaakkoon Dhankutaan tai peräti Ilamiin lähelle Darjelingia. Aikaa nämä kävelyt vievät 5-15 päivää.

Luklan lentojen ruuhkaisuuden vuoksi monet kävelivät ennen Jiriin ja jatkoivat bussilla Kathmanduun nopeammin kuin lentoa odottamaan jääneet kumppaninsa. Nyt Nepalin hallitus on antanut lupia myös yksityisille lentoyhtiöille, joten ruuhkien aiheuttamat tappelunnujakat Luklan kentäällä ovat toivottavasti historiaa.

Seikkaillen

Khumbussa on kaksi suhteellisen helppoa trekkaushuippua, eli vuorta, joille trekkaaja saa parilla sadalla dollarilla nousuluvan. Toinen on Imjatse (Island Peak) Chhukhungin laakson perukassa Pherichen/Dingpochen kylästä päivän matkan itään.Korkeutta on kaksoishuipuilla 6100 ja 6189 metriä.

Ehkä helpommin noustava, mutta vaikeammin saavutettava on Mera -vuori Hinku- ja Hunku Dranka -laaksojen välissä Luklasta suoraan itään.

Huipun korkeus on 6654, Mera on korkein trekkaushuippu. Vuorelle pääsee joko vaarallisen Amphu Labtsa -solan (5800 m) yli edellämainitun Chhukhungin laakson perukasta, vaikean Mingbo La -solan kautta Ama Dablamin eteläpuolelta tai suoraan Luklasta yli Zatrwala solan (n. 4500 m).

Viimeinen leiri ennen huippua on Meran jäätiköllä (5420 m), joka on myös ylitettävä, jos kulkee koko reitin Amphu Labtsalta tai Mingbo Lasta Meran kautta Luklaan. Tämä alue on todella autiota, Hunkun laaksoa väitetään erääksi parhaista jetin, salaperäisen lumimiehen, asuma-alueista.

Viikkoja tai kuukausia

Everest on maisemiltaan loistava alue, mutta melkoisen turistoitunut. Jos onnistuu lentämään Luklaan ja sieltä pois, selviää reissusta kahdessa viikossa mutta vuoriston lähialue jää näkemättä. Jos kävelee Jiristä mennen tullen, aikaa saa varata vajaat neljä viikkoa. Jos tekee todella kunnon matkan, eli kävelee Jiristä, kiertää Gokyon laakson kautta ja palaa Luklaan Meran kautta sekä kävelee harvinaisen reitin Ilamiin, saa aikaa kulumaan jopa kaksi kuukautta.


Kuvia Khumbusta ja yhteys muihinkin kuviin
Everestin alueesta on ilmestynyt hyvä opaskirja: Trekking in the Everest Region, Jamie McGuinness, Trailblazer Publications 1993. Suosittelen lämpimästi!
Takaisin lähtösivulle