Trekkaus Nepalissa / Petri Kaipiainen 1995

Mitä tehdä trekin jälkeen (tai sen ohella)?


Vuorikiipeilemään

Tavalliseen trekkaukseen voi liittää suuremman seikkailun kiipeämällä jollekin maan kahdeksastatoista trekkaushuipusta. Nämä vuoret, korkeudeltaan 5583-6654 m, on varattu vuorikiipeilytaitoisille trekkajille. Niillä käyntiin tarvitaan oma lupansa, jonka myöntää Nepal Mountaineering Association. Lupa anotaan Kathmandussa ja se maksaa 200-300 USD enintään kymmenen hengen ryhmälle ja lisäksi mukaan on palkattava virallistettu vuoristo-opas.

Osa trekkaushuipuista on todella vaikeita, mutta joukossa on "helppojakin". Khumbun alueella näitä ovat Imja Tse (Island Peak) 6189 m ja Mera 6654 m. Annapurnan kierroksella helppoja nousuja ovat Pisang 6091 m ja Annapurnan pyhätön Tent Peak -nimellä tunnettu huippu 5583 m.

Koskenlaskua korkealta

Nepalissa sijaitsee useita maailman parhaisiin lukeutuvaa koskenlaskujokea, mm. Trisuli, Arun ja Marsyangdi. Useat nepalilaiset yrittäjät järjestävät kumivenematkoja, jotka ovat vuodenajasta ja reitistä riippuen joko leppoisia tai suorastaan vaarallisia ja kaikkea siltä väliltä.

Tiikereitä tapaamaan

Nepalin Intiaan rajoittuvalla tasangolla, terailla, sijaitseva Chitawanin kansallispuisto on harvinaisen intiansarvikuonon asuma-aluetta. Puiston reunoilla on viidakkohotelleja, joihin järjestetään parin päivän matkoja Kathmandusta. Hintaa matkoille kertyy parista sadasta markasta ylöspäin, riippuen kulkuneuvoista ja palvelusta.

Oppaitten mukana kansasallispuiston alueelle voi tehdä matkoja joko kävellen tai norsulla ratsastaen. Ilman opasta viidakkoon meno ei ole suotavaa. Suomalaisetkin ovat joutuneet sarvikuonojen hyökkäysten kohteeksi ja loukkaantuneet pahoin eläinten puremista. Eläimet ovat todella aggressiivisia tuntiessaan olevansa uhattuina.

Alueella voi hyvällä onnella nähdä myös tiikerin, huulikarhun, leopardin ja krokotiilin, vaarallisimmasta päästä lueteltuna.

Tiibetiin mietiskelemään

Tiibet oli ensi kertaa auki reppuselkäturisteille viime vuosikymmenen puolivälissä. Kovin moni suomalainen ei ehtinyt käyttää tilaisuutta hyväkseen, ennen kuin Tiibet suljettiin osittain turistien aikaansaaman kansallisen levottomuuden vuoksi. Välillä Tiibetiin pääsi vain valvotuille ja tolkuttomanhintaisille ryhmämatkoille, jos niillekään.

Nyt Tiibetiin pääsee taas Kiinan viisumilla ilman suurempia byrokraattisia vaikeuksia, tiettävästi myös Nepalin rajan yli, mutta viisumi Kiinaan on oltava valmiina Nepaliin tultaessa. Omin päin rajan yli pääsee myös Tiibetistä Nepaliin päin, joskin kaikenlaisiin vaikeuksiin on syytä varautua.

Kathmandulaiset matkatoimistot järjestävät valmismatkoja Tiibetin puolelle tavallisesti maastoautoilla, mutta hinnat ovat kovat. Jos menee omin päin rajan yli Tiibettiin, on miltei ainoa keino päästä Lhasaan vuokrata maasturi hintaan 1000 USD. Autoon mahtuu puolenkymmentä matkustavaista.

Tiibetin tilanne muuttuu koko ajan ja viranomaismääräykset ja tulkinnat elävät. Siksi kunkin hetken tilanne on parasta tarkistaa vaikkapa rec.travel.asia uutisryhmästä.

Kulttuuria ja kaupanhierontaa

Kathmandun laakso on epäilemättä kultturellisesti rikkainta aluetta maailmassa. Laakson ja sen kolmen kaupungin, Kathmandun, Patanin ja Bhaktapurin, alueella pystyy hyvin liikkumaan jalkapatikassa tai vuokratulla polkupyörällä eikä taksikaan maksa kohtuuttomasti. Alueen ikivanhoilla temppeleillä näkee juhlavia menoja ja arkisia toimia puolensadan härän yhteisuhrista ruumiiden krematointiin. Yksin Kathmandun vanha basaari pyhine lehmineen on oiva paikka kuluttaa pari päivää, eksyipä sen sokkeloihin tahi ei.

Basaarissa on muistettava tinkiä ja tutkittava hintoja useassa paikassa ennen kaupan hyväksymistä, näin varsinkin turisteille tarjolla olevan tavaran ollessa kyseessä. Vaikka myyjä pyytää tarjousta, ei sellaista kannata tehdä hätiköiden.

Opettavainen esimerkki: Kaunis kaulakääty oli tarjolla 1000 rupian hintaan ja erehdyin tarjoamaan siitä 500. Myyjä hyväksyi heti haukkana tarjouksen ja ympärille kertyi muitakin myyjiä virnistelemään. Oivalsin heti tehneeni virheen, mutta luvattu mitä luvattu, maan tavan mukaan kauppa oli sitova. Matkalla majapaikkaan huomasin samanlaista käätyä kaupattavan toisaalla hintaan 150 rupiaa...

Turistirihkamaa ei kannata ostaa mukaansa, mutta esimerkiksi pienet korut ovat mukavia muistoja. Lapinretkeiljälle mainio tuominen on kunnollinen khukri-veitsi ja kotoa löytyy aina paikka kestävälle ja kauniille tiibettiläismatolle, joita Tiibetin pakolaiset kutovat erityisesti Patanin kutomoissa. Matot ovat tosin niin raskaita, että sellaisen joutuu lähettämään rahtina jonkun luotettavan huolintaliikkeen kautta.

Buddhalaisten Thanka-maalauksia ostettaessa on oltava tarkkana. Kadulla kaupusteltavat ovat yleinsä huonolaatuisia ja savulla vanhennettuja, taidegallerioissa myytävät taas tavattoman kalliita.


Takaisin lähtösivulle