VUORISTOKIIPEILY
Vuoristojäätiköt Vuoristojään ja jäätikön muodostuminen
Vuoristossa 1000 m yläpuolella tapaa kesälläkin lunta ja jäätä. Siellä on usein niin kylmää, että seinämille satanut lumi ei sula vaan vyöryy alemmaksi lumivyöryinä. Ne vyöryvät
laaksoja kohti tiivistäen alleen jääneen lumen vuoristojääksi. Vuorten väliset rotkot ovat usein jään täyttämiä liikkuvia jäätiköitä. Paksu jääkerros on elastinen ja valuu
hiljalleen laaksoja kohti. Pisimmät tällaiset jäävirrat ovat lähes 100 km pituisia. Sellaisia on esim. Alaskassa ja Himalajalla.
Euroopan vuoristoissa on satoja jäätiköitä, pisimmät n. 20 - 40km. Tunnetuimpia ovat esim. Jostradalsbreen Norjassa ja Meer de Clace Montblanc-massiivissa Ranskassa.
Jäävirran eteneminen vaihtelee suuresti eri jäätiköillä. Kun jää kiertää jonkun esteen tai muuttaa suuntaa, syntyy halkeamia eli railoja. Isoilla jäätiköillä railot voivat
olla jopa satoja metrejä syviä. Tuisku peittää talvella petollisesti railot ohuella lumisillalla. Kesällä useimmat railot avautuvat uudestaan. Loivan laaksojäätikön ja
jyrkän seinämäjäätikön (tai laaksojäätikön ja kallioseinämän) saumakohtaan syntyy ns. reunarailo, koska laaksojäätikkö etenee usein eri suuntaan verrattuna seinämäjäätikköön
nähden. Reunarailo on usein avoin tai selvemmin havaittavissa kuin muut railot.
JÄÄTIKKÖVAELLUS
Jäätikölle halajavan täytyy tietää paljon uusia asioita, kuten köysistön muodostaminen, valmius pysäyttää railoon putoava köysitoveri, railoon mahdollisesti pudonneen pelastamisessa
tarvittavien varusteiden käytön hallitseminen, yllättävästi huononevan sään tuomat hankaluudet ja paljon muuta. Näitä valmiuksia voi ja täytyy kehittää menemällä jäätikkövaelluskurssille.
Viikon mittaisia kursseja järjestävät virallisen UIAGM vuoripastutkinnon suorittaneet henkilöt tai yritykset. Heillä on takana monen vuoden mittainen erikoiskoulutus, jota on tarjolla
lähinnä vain alppimaissa. Tunnetuin tällainen koulu on ENSA (Ecole Nationale Ski& Alpinisme) Ranskan Chamonixissä. Yhteystietoja UIAGM- oppaista löytyy esim. Mountainshopin nettisivuilta
valikosta matkanjärjestäjät.
Seuraavassa on lyhyesti esitelty jäätikkövaelluksen perusasioita.
Jäätiköllä edetäkseen tai vuoristossa seinämäkiipeilyreitin juurelle päästäkseen on kiipeilijän usein liikuttava jäätikköä pitkin tai sen yli. Railovaaran vuoksi jäätiköllä
liikuttaessa on oltava köysistönä ja jäähakuin sekä jääraudoin varustautunut.
Railovyöhykkeellä tunnustellaan kaikki epäilyttävät painaumat hakun varrella ja tarvittaessa liikkuminen varmistetaan hakkuvarmistuksella, lumiankkurilla tai jääruuvein alustasta
riippuen. Jos hakun varsi tunnusteltaessa menee lumisillan läpi, kokeillaan, kuinka leveä railo on. Metrin levyisen railon yli voi päästä vielä hyppäämällä. Jos pakosta joutuu
ylittämään metriä leveämpiä railoja, täytyy valita hyvin vankalta näyttävä kohta lumisillasta ja yksitellen ryömiä railon yli. Tällöin täytyy köysistön muiden jäsenten varmistaa
hakku- tai lumiankkurivarmistuksella ylitys.
Henkilöiden välimatka köysistössä voi olla 6-8 m. Tällöin yhteen 50 metrin kiipeilyköyteen voidaan kiinnittää enintään viisi henkilöä. Kahden ja kolmen henkilön köysistöissa täytyy
tehdä ns. lyhennyssolmu, eli köysistön päissä olevat henkilöt panevat köyttä olan yli niin monta kieppiä, että kiipeilijöiden väli köydessä on 10-15 metriä, sitten vyyhden ympäri
ja solmu valjaiden sulkurenkaaseen. Kun jäätiköllä edetään, köysistön ensimmäiset laittavat takaköyden ensin hakun varren ympäri, hakun kaapimesta puristus siten, että varren ympäri
tuleva mutka on sormien alla. Toiseen käteen tulee ottaa takaköyttä kolme kieppiä halkaisijaltaan n. 30 senttiä. ( Tämä lyhentää kiipeilijöiden välimatkan toisiinsa 6-10 metriksi.)
Jos takana tuleva putoaa railoon köysikiepit kädestäsi karkaavat. sillä aikaa on sinulla sekunti aikaa ottaa tukeva hakkuvarmistusasento pysäyttääksesi putoajan matka ja estääksesi
itsesi meno seuraavana samaan railoon. Hakku isketään tällöin varsi edellä lumeen niin syvälle kuin saadaan ja otetaan tukeva haara-asento. Kun köysi kiristyy tulee veto tällöin
lumen pinnan suuntaisena , etkä kaadu selällesi. Tätä toimenpidettä tulee harjoitella riittävästi aina ennen jäätikölle menoa jo vaarattomassa paikassa reaktiokyvyn ja riittävän
rutiinin aikaansaamiseksi. Jos jäätikkö jolla liikutaan, on aivan jäinen, silloin pysäytysvaiheessa joudutaan iskemään hakun terällä jäähän. Tällöin köyden tulee olla hieman eri
tavalla hakussa. Köyden mutka laitetaan kaapimen ympäri.
Jäätikön railot ovat usein pystysuoria ja jäätiköllä liikuttaessa esillä olevat varusteet eivät ole kelvolliset pystysuoran jään kiipeämiseen. Pelastus- eli prusik-narut ovat
jäätiköllä liikuttaessa välttämättömät. Niillä voi kiivetä köyttä myöten ylös railosta. Ne on hyvä olla valmiiksi yhdistettynä köyteen, koska railoon pudottuaan sinne voi
kiilautua jumiin ja repun esille ottaminen voi olla mahdotonta. Prusiknaruilla köyttä myöten kiipeäminen on ehdottomasti opeteltava turvallisissa harjoitusolosuhteissa ennen
jäätikölle menoa. Prusiknarujen käyttöohje laajemmin osassa Kalliokiipeilyn alkeet.
Jos kaverisi on pudonnut railoon ja olet saanut hänet pysäytetyksi ja ehkäistyksi itsesi putoaminen, olet silloin hetken aikaa hankalassa tilanteessa sillä köysi on kireällä.
Saat köyden kuorman vapautettua, jos sinulla on mukana lumiankkuri. Naputtele se oikeaan kulmaan lumeen vapaalla kädelläsi ja yritä saada siirrettyä köyden kuormitus lumiankkurille.
Kun liikutaan jäätiköllä, jonka pinta on jäällä, tulee köysistön ensimmäisellä ja viimeisellä olla jääruuvi vyöllä samasta syystä.
Kun köysi on saatu kiinnitetyksi tukevasti, voi railoon pudonnut kiivetä reunalle prusiknaruilla. Jos putoamisen yhteydessä on tapahtunut loukkaantuminen, silloin tilanteen mukaan
joudutaan potilas vetämään ylös. Suora vetäminen vaatii kolmen- neljän henkilön voimat. Jos liikutaan pienemmässä ryhmässä, voidaan joutua tekemään keventävä taljamekanismi
köyteen prusiknarujen tai nousukahvojen ja sulkurenkaiden avulla. Jos köyttä on niin paljon vapaana,että voidaan laskea köysimutka köysirullan kera potilaalle, saadaan aikaiseksi
yksinkertainen talja. Potilas kiinnittää köyden mutkassa olevan köysirullan valjaidensa sulkurenkaaseen. Ylhäällä köyden toinen pää kiinnitetään kiinteästi ja toisesta päästä
vedetään, kevenee veto jo oleellisesti.
Jos köyttä ei ole käytettävissä edelliseeen tapaan tai potilas on loukkaantunut niin paljon, ettei hän voi auttaa kiinnittämällä köyden lenkkiä valjaisiinsa, siinä tapauksessa
voidaan rakentaa taljamekanismi ylös köyteen ja vetää potilas suoraan tällä tavoin.
Ongelmaksi voi muodostua köyden uppoaminen syvälle lumeen railon reunan kohdalla. Jokin kovike, esimerkiksi köyden alle laitettu takki railon reunakohdassa auttaa.
Kirjallisuutta: Glacier Travel and Crevasse Rescue, Andy Selters
